ARFID:iin sairastuneen ruokavalio on huomattavan rajoittunut, mikä johtaa moniin ongelmiin, mutta kehonkuva ei ole vääristynyt
ARFID (avoidant/restrictive food intake disorder) on syömishäiriö, jonka keskeinen oire on syömisen häiriintyminen niin, että seurauksena on huomattavia ravintoaineiden puutoksia, huomattava painonlasku, tarve letkuruokinnalle tai lisäravinnevalmisteille tai syömisen hankaluudet vaikeuttavat huomattavasti sosiaalisissa tilanteissa toimimista.
ARFID on uusi diagnoosi, joka on tullut diagnoosijärjestelmän uudistumisen myötä käyttöön DSM-5-järjestelmässä. Suomessa käytetään kuitenkin toista järjestelmää, ICD-järjestelmää, joten Suomessa ARFID ei ole virallinen diagnoosi ainakaan toistaiseksi. Tästä huolimatta ARFID-tyyppisesti oireilevia toki on Suomessakin, mutta heidän diagnoosinsa on todennäköisesti epätyypillinen syömishäiriö tai virheellisesti anoreksia nervosa.
Mistä ARFID johtuu ja millä tavoin ARFID:ia sairastavat rajoittavat syömistään? Tutkimuksissa on esitetty ainakin kolme erilaista ARFID-tyyppiä:
- Kokonaisvaltaisesti rajoittunut syöminen. Syynä voi olla esimerkiksi erittäin huono ruokahalu, kiinnostuksen puuttuminen syömistä kohtaan tai syömistapahtumassa ilmenevät hankaluudet. Näitä voi olla esimerkiksi poikkeuksellisen hidas syöminen, huomattavan pienten suupalojen ottaminen tai vaikeus saada syötyä aterioita loppuun.
- Rajoittunut syöminen, joka liittyy tiettyihin ruoan ominaisuuksiin. Rajoitukset voivat liittyä tietynlaiseen ruoan koostumukseen, hajuun, tai ulkonäköön. Nämä aistiärsykkeisiin liittyvät rajoitukset voivat esiintyä yhdessä autismikirjon häiriön kanssa. Rajoituksen voivat liittyä myös uusia ruokia kohtaan ilmenevään pelkoon (ruokaan liittyvä neofobia).
- Rajoittunut syöminen, joka johtuu jostain pelosta tai ahdistuksesta. Henkilö voi esimerkiksi pelätä tukehtuvansa, jos syö tai pelätä, että tulee pahoinvoivaksi syömisestä. Pelon kehittymiseen voi liittyä jokin yksittäinen traumaattinen tapahtuma, mutta välttämättä näin ei ole.
ARFID voi siis ilmetä monin eri tavoin. Keskeistä oirekuvassa on syömisen rajoittuneisuus ja/tai hankaluus. Anoreksiasta ja bulimiasta ARFID eroaa niin, että sairastuneilla ei ongelmia kehonkuvansa kanssa ja heidän tarkoituksenaan ei ole laihtua. ARFID onkin nimenomaan syömisen vaikeus, kun muissa syömishäiriöissä taas vaikeudet syömisessä johtuvat muista tekijöistä, kuten kehonkuvan vääristymisestä, halusta laihtua, haasteista käsitellä omia tunnetiloja sekä monista muista taustasyistä.
ARFID:n yleisyydestä ja siitä, ketkä siihen tyypillisesti sairastuvat, on toistaiseksi ristiriitaista tietoa. Yhdessä tutkimuksessa vertailtiin anoreksia nervosa (AN) potilaita ARFID-potilaisiin (Nicely ym., 2014). Tutkimuksessa havaittiin, että ARFID:iin sairastuneet olivat keskimäärin nuorempia kuin AN potilaat, ja lisäksi ARFID-ryhmässä oli enemmän miehiä/poikia kuin AN potilaissa. Samassa tutkimuksessa todettiin myös ARFID-potilaiden tarvitsevan useammin lisäravinteita kuin AN potilaiden. Lisäksi ARFID-potilailla oli myös enemmän oppimisvaikeuksia, laaja-alaisia kehityshäiriöitä (kuten autismi) sekä ahdistuneisuutta mutta toisaalta vähemmän masennusta kuin AN potilailla. Toisessa tutkimuksessa löydettiin hyvin erilaisia tuloksia (Nakai ym., 2017). Tässä tutkimuksessa kaikki ARFID-potilaat olivat tyttöjä/naisia ja ARFID-potilailla oli lyhyempi sairauden kesto sekä vähemmän muuta oireilua kuin AN potilailla. Syy näin erilaisiin tuloksiin on todennäköisesti tutkimuksiin mukaan valikoituneissa ARDFI-potilaissa. Ensimmäisessä tutkimuksessa monilla ARFID-potilailla oli ruoan välttelyä aistiärsykkeisiin liittyen sekä tukehtumisen pelkoja, kun taas jälkimmäisessä näitä ei ollut ollenkaan, vaan syynä syömisen välttelyyn olivat erilaiset ruoansulatuskanavan oireet. ARFID-diagnoosin sisälle mahtuu siis monenlaisia sairaudenkuvia, ja sairauden kulku ja liitännäisongelmat vaihtelevatkin todennäköisesti paljon riippuen ARFID:n oireenkuvasta.
ARFID:sta on siis vasta vähän tietoa ja tieto on keskenään myös ristiriitaista. Selkeitä hoitosuosituksia ei myöskään tällä hetkellä ole. Tulevaisuudessa, kun tutkimustieto ARFID:ista lisääntyy, niin saadaan toivottavasti myös lisää tietoa siitä, miten ARFID-potilaita olisi parasta hoitaa.
Lähteet:
Kohn, J. B. (2016). What is ARFID? Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics, 11, 1872.
emmasaure 
Ihanaa, että tästä aiheesta kuulee entistä enemmän. Vuosia tulin itse väärin diagnosoiduksi ja tuntui, ettei lääkärit oikeastaan ymmärrä mitä yritin kertoa. Nykyään yritän hoitaa itseäni parempaan suuntaan, vaikka ilman ammattiapua se onkin vaikeaa. Todella hyvä ja kattava kirjoitus, pystyin samaistumaan isoon osaan oirekuvailusta. N22
TykkääTykkää
Kiitos kommentista ja hienoa, että olet jaksanut tehdä töitä parempaan suuntaan pääsemiseksi, jaksamista ja tsemppiä tähän!
TykkääTykkää
Mielenkiintoista! Kiinnostuin Arfidista kuunneltuani YouTubesta luennon autismista ja syömishäiriöistä.
Pojallani ei ole vielä diagnoosina kuin määrittelemätön toiminnan vajaus ja puheen kehityksen viivästyminen, mutta todennäköisesti jossakin vaiheessa tulee autismikirjon diagnoosikin.
Ja syömishäiriöluento osui kohdalleen, meillä oli jopa kausi, jolloin lapsi söi rintamaidon ohella ainoastaan ananasta, raejuustoa ja leipäkuutioita.
6 vuoden aikana ruokavalio on toki laajentunut, mutta punaisia ruokia ei vieläkään syö, ei mitään mausteita, ei etikkaisia ruokia. Peruna, liha, viljat ja vesimeloni muodostavat ruokaympyrän. Jostain syystä melonia ei lasketa punaiseksi.
Mutta luennon myötä upposin ajatukseen, että miehellä on myös ruuan kanssa ongelmia; hän on tahtomattaan alipainoinen (BMI 18). Hänellä on eräänlainen käänteinen bed, eli hän ei pysty ahdistuneena, stressaantuneena tai vihaisena syömään lainkaan. Usein tällaisina päivinä hän syö vasta muiden mentyä nukkumaan.
TykkääTykkää