Autismikirjo ja syömishäiriöt

Autismikirjo lisää riskiä sairastua syömishäiriöön ja syömishäiriötä sairastavissa on huomattavasti enemmän autismikirjon henkilöitä kuin muussa väestössä. Henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö sekä syömishäiriö, syömishäiriön oirekuva näyttää usein ulkopäin katsottuna samanlaiselta kuin muillakin, mutta usein syyt syömishäiriön taustalla ovat hieman erilaisia kuin heillä, joilla ei autismikirjoa ole. Aihetta on tutkittu vasta melko vähän, mutta muutama uusi laadullinen haastattelututkimus kuvaavat hyvin sitä, miten autismikirjo vaikuttaa syömishäiriön kehittymiseen. Toisessa tutkimuksessa oli osallistujina 16 naista, joilla on sekä autismikirjon diagnoosi sekä laihuushäiriö (Brede ym. 2020) ja toisessa tutkimuksessa osallistujina oli kahdeksan naista, kaksi miestä ja kaksi muunsukupuolista, joista yhdeksällä on autismikirjon diagnoosi ja neljällä autismikirjon piirteet muttei virallista diagnoosia (Kinnarid et al., 2019). Seuraavaksi kuvaan näiden tutkimusten löydöksiä muutaman kummassakin tutkimuksessa keskeiseksi nostetun teeman ympäriltä.

Autismikirjo syömishäiriöoireiden pääasiallinen aiheuttaja

Tutkimuksiin osallistuneet kertoivat, että autismikirjo on syömishäiriöoireiden taustalla ja niiden pääasiallinen aiheuttaja (“For me, anorexia is just a symptom, and the cause is the autism”). Osallistujat kertoivat myös, että kehonkuvan haasteet eivät olleet heillä olleet oleellisessa osassa sairastumista, vaan sen sijaan sairastumiseen oli vaikuttanut autismikirjon piirteet, muun muassa joustamattomuus, sosiaaliset vaikeudet, aistitiedon käsittelyyn liittyvät tekijät, toiminnanohjauksen haasteet sekä erityiskiinnostus, joka kohdistui ruokaan ja syömiseen. Monet myös kuvasivat syömishäiriöoireiden ja autismikirjon piirteiden olevan tiivisti toisiinsa kietoutuneita ja autismikirjon piirteiden vaikeuttaneen toipumista, erityisesti sen vuoksi, ettei niitä ollut monesti osattu huomioida hoidossa.

Sosiaalinen vuorovaikutus ja tunteiden säätely

Autismiin liittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet altistavat negatiivisille kokemuksille ihmissuhteista, ja monet kuvasivat näiden kokemusten vaikuttaneen syömishäiriön kehittymisen taustalla. Monet kuvasivat ulkopuolisuuden ja epäonnistumisen kokemuksia sosiaalisissa tilanteissa, jotka he liittivät syömishäiriöön sairastumiseen. Monet kokivat, etteivät he kuuluneen mihinkään ystäväporukkaan. Osa oli saanut autismikirjon diagnoosin vasta hyvin myöhään, aikuisiällä, ja tämä oli osaltaan vaikuttanut siihen, että erilaisuuden kokemukselle ei ollut nuorena ollut mitään selitystä, mikä oli voimistanut kokemusta omasta epäonnistumisesta ja siitä, että itsessä oli joku vika. Monet osallistujista kuvasivat myös joidenkin sosiaalisten syömistilanteiden, kuten kouluruokalassa syömisen, olleen vaikeita niihin liittyvien sosiaalisten sääntöjen vuoksi.

Jäykkä ajattelutyyli

Autismikirjon yksi keskeinen oiredimensio koostuu ajattelun ja toiminnan jäykkyydestä, rutiinien ja rituaalien tarpeesta sekä vaikeudesta tehdä muutoksia. Monet kuvasivat, että nämä ajattelu- ja toimintatavat olivat heillä hyvin keskeisessä osassa syömishäiriön kehittymisessä ja ylläpitivät sitä. Myös autismiin liittyvät haasteet muutoksien tekemisessä vaikeuttivat toipumista. Osa kuvasi myös haluttomuutta kokeilla uusia ruokia; kun joku ruoka oli kerran hyvää, sitä oli helppoa syödä viikosta ja kuukaudesta toiseen, eikä ollut mitään syytä kokeilla jotain uutta, joka olisikin voinut olla pahan makuista. Joillakin ajattelun jäykkyys myös ilmeni kiinnittymisenä ruokaan liittyviin numeroihin, kuten kalorimääriin. Autismikirjoon liittyy monilla kiinnostus numeroihin, ja joillain tämä kiinnostus teki syömisestä numeroihin liittyvien sääntöjen noudattamista. Monet kertoivat syömishäiriöoireiden tuoneen myös järjestystä ja turvaa. Monet kuvasivat, että jäykkä ajattelutyyli, tarve rutiineihin ja kiinnittyminen numeroihin olivat ensisijaisia syitä syömishäiriöoireisiin, eivätkä esimerkiksi ulkonäköön tai painoon liittyvät syyt olleet oleellisia. Monet kokivatkin oletuksen siitä, että heidän syömishäiriössänsä olisi kyse kehonkuvasta, lisäävän ulkopuolisuuden tunnetta ja vaikeuttavan toipumista, koska monesti hoito oli lähtenyt ajatuksesta, että syömisoireiden taustalla olisi kehonkuvan haasteita.

Aistiprosessointi

Suurimmalla osalla autismikirjon henkilöistä on aistiprosessoinnin poikkeavuuksia. Lähes kaikki osallistujat kertoivatkin, että heillä on aistiyliherkkyyttä, joka tekee syömisestä hankalaa ja epämiellyttävää. Aistiyliherkkyydet liittyivät ruoan makuun, hajuun, tekstuuriin tai lämpötilaan. Monet kuvasivat, etteivät kykene syömään esimerkiksi tietynlaista koostumusta olevia ruokia ollenkaan. Monet kuvasivat myös, etteivät voineet syödä ruokia, jotka olivat sekaisin keskenään. Ruokaan liittyvät aistiyliherkkyydet vaikuttivat monilla syömiskäyttäytymiseen varsinaisesta syömishäiriöstä paranemisenkin jälkeen. Jotkut kuvasivat myös, että herkkyys aistiärsykkeille teki syömisestä vaikeaa myös syömisen aiheuttamien kehollisten aistituntemusten vuoksi. Esimerkiksi syömisen jälkeinen vatsan täyteyden tunne tuntui joistain osallistujista niin epämiellyttävältä, että he välttelivät sen vuoksi syömistä. Osa kuvasi myös vaikeuttaa tunnistaa nälkää ja kylläisyyttä.

Autismikirjo ja syömishäiriön taustasyyt

Autismikirjoon liittyy tavallisesta poikkeavia mekanismeja syömishäiriön taustalla. Todennäköisesti monilla, joilla on sekä autismikirjo ja syömishäiriö, syömishäiriön taustasyyt ja sitä ylläpitävät mekanismit ovat erilaisia kuin heillä, joilla on syömishäiriö ilman autismikirjoa. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että autismikirjo ja syömishäiriö yhdistelmänä lisäävät riskiä syömishäiriön pitkittymiselle. Tämä todennäköisesti liittyy osittain siihen, että usein hoidossa ei onnistuta huomioimaan autismikirjon vaikutusta syömishäiriöoireisiin, ja täten hoito ei välttämättä kohdennu oikein. Tulevaisuudessa tarvitaankin lisää tietoa siitä, miten autismikirjon piirteet voitaisiin huomioida syömishäiriön hoidossa. Todennäköisesti hoidossa tulisi keskittyä autismikirjon ydinoireiden vaikutukseen syömishäiriöoireiden taustalla eikä esimerkiksi niinkään kehonkuvan haasteisiin.

Lähteet:

Brede, Babb, Jones, Zanker, Tchanturia, Serpell, Fox, & Mandy (2020). “For me, the anorexia is just a symptom, and the cause is the autism”: Ivestigating restrictive eating disorders in autistic women. Journal of Autism and Developmental Disorders.

Kinnaird, E., Norton, C., Pimblett, C., Stewart, C. & Tchanturia, K. (2019). Eating as an autistic adult: An exploratory qualitive study. PLoS ONE 14(8): e0221937.

Huke, V., Turk, J., Saeidi, S., Kent, A. & Morgan, J.F. (2013). Autism Spectrum Disorders in Eating Disorder Populations: A Systematic Review. European Eating Disorder Reviews, 21, 345-351.

Nazar, B.P., Peynenburg, V., Rhind, C., Hibbs, R., Schmidt, U., Gowers, S., …& Treasure, J. (2018). An examination of the clinical outcomes of adolescents and young adults with broad autism spectrum traits and autism spectrum disorder and anorexia nervosa: A multi centre study. International journal of eatng diosrders, 5, 174-179.

Nielsen, S., Anckarsäter, H., Gillberg, C., Gillberg, C., Råstam, M., & Wentz, E. (2015). Effects of autism spectrum disorders on outcome in teenage-onset anorexia nervosa evaluated by the Morgan-Russell outcome assessment schedule: a controlled community-based study. Molecular Autism, 6, 14

Katso myös YouTubesta esitykseni Autismin talvipäivillä aiheesta: